Jep. Tänään sen tajusin. Jäätelöhän se on syynä liikakiloihini ja vyötärölihavuuteeni! Niinkuin eilen oli leipä, sitä edellisenä päivänä keksit ja....

On sitä välillä vaikea ymmärtää mikä siellä pääkopassa oikein jumittaa. Syö vähemmän, liiku enemmän = laihdu ja ole onnellinen

Valitettavasti joudun toteamaan että vaikka miten järjellä tiedostan tuon niin ei se vain jostain syystä mene paksun kalloni läpi.

En minä aina lihava ole ollut. En suinkaan. Toki suuremman osan elämästäni ylipainon puolella olen keikkunut, mutta kyllä siinä normaalipainossakin välillä ollaan käyty. Suurin ongelmani taitaa olla se etten ajattele ruokaa ravintona. Syöminen on kaikkea muuta kuin kehon ravitsemista. Rentoudun syömällä jotain hyvää. Lohdutan itseäni jollain hyvällä kun on paha mieli. Korvaan rakkauden ruualla.

Kun olen lihava minun ei tarvitse huolehtia ulkonäöstäni, koska lihavuus tekee minusta ruman. Lihavana minun ei tarvitse yrittää, olenhan jo epäonnistunut ihmisenä kun olen päästänyt itseni lihomaan. Lihavana minulla ei voi olla suhdetta, koska eihän kukaan voi pitää minua viehättävänä. Miksi kukaan edes haluaisi suhdetta ihmisen kanssa joka ei pidä huolta itsestään? Lihavana minulla ei ole oikeutta pukeutua istuviin vaatteisiin. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Ei ihme etten laihdu. Jos laihdutan vain muiden ihmisten tai ulkonäön takia niin eihän siitä mitään tule. Ei kukaan jaksa muita ikuisesti mielistellä.

Onhan se myönnettävä etteivät nämä liikakilot itsetuntoa nostele taivaisiin. Mutta se että olen lihava ei kerta kaikkiaan tee minusta yhtään huonompaa ihmistä. Minun ei kuulu hävetä itseäni ja sitä kuka olen. Olen keskittynyt pakkomielteisesti etsimään itsestäni vikoja ja unohtanut täysin kaikki hyvät puoleni. Olenhan minä ihan hyvä tyyppi.

Ylipaino tekee minut onnettomaksi. Tekeekö hoikkuus minut sitten onnelliseksi? Enpä usko. Ei se elämä niin mene että sillä sekunnilla kun vaaka näyttää tiettyä lukua niin hokkuspokkus olen maailman onnellisin tyttö.

Olen itse vastuussa onnellisuudestani. On helppoa olla välittämättä. Vähän turhankin helppoa. En yhtään ihmettele niitä ihmisiä jotka eräänä päivänä vain havahtuvat painavansa 200 kiloa. Miksi pitäisi välittää? Entä jos ei vaan jaksa? Entä jos on jotain tärkeämpääkin kuin oma ulkonäkö ja terveys? Niin kuin mitä muka? Tekosyitä.

Voin rehellisesti sanoa että minulla riittää tekosyitä syödä väärin joka tilanteessa. Tai jos ei riitä niin ainahan voin aloittaa "huomenna" alusta. Jos en aina aloittaisi terveellisiä elämäntapoja "huomenna" niin olisin oikein sutjakassa kunnossa.

Mietin (niin kuin varmasti moni muukin laihduttaja) mistä kaikki muut repäisevät motivaationsa pysyä "kaidalla tiellä" Minulta kun se ei vaa tunnu onnistuvan hyvällä eikä pahallakaan. Kyllähän se vetää mielialan aika alas.

Valitettavasti totuus on se että itse minä sen ruuan suuhuni laitan. Itse minä päätän istua koko päivän sisällä tietokoneella. Itse minä päätän jättää lenkin väliin vaikka tiedän sen tekevän minulle hyvää. Minun käteni siellä keksipussilla käy.

Tuntuu että minulle olisi mahdoton pysyä päätöksissäni. Mistäköhän se johtuu?

Yleensä olen yksinkertaisesti liian ankara. Syön aivan liian vähän ja sitten illalla iskee kamala nälkä ja siihen loppui laihdutus.

Miten ihminen joka on koko pienen ikänsä inhonnut liikuntaa voisi yht'äkkiä alkaa liikkumaan päivittäin vähintään sen kaksi tuntia?

Kauhean masentava alku. Päätin että nyt kyllä pitää läskeille jotain tehdä, eihän tämä nyt näin voi jatkua että syön päivittäin huonosti ja lihon lihomistani. Ehei! Kesäkin on tulossa enkä haluaisi piilotella valtavien telttojen alla. En halua enää hävetä kehoani. En toki odota että kesäkuntoon pääsisin kun kerran näin myöhässä olen "kesäkuntoon 2013" kanssa. Mutta on se kesä ensi vuonnakin.

Voin huonosti kun syön epäterveellisesti. Henkisesti ja fyysisesti. Ei ole mukavaa olla kokoajan turvoksissa samalla kun soimaan itseäni pyöristyneestä olomuodostani jatkuvasti peilin edessä.

No miksi sitten en halua syödä terveellisesti? Kyllä vain, taitaa se nyt vain haluamisesta olla kiinni. Tai laiskuudesta. Usein vain ajattelen että on helpompaa syödä päin persettä. Ei tarvitse miettiä ollenaan mitä suuhun laittaa tai ei laita.

No entä miksi ihmeessä sitten tahtoisin syödä terveellisesti? Jotta laihtuisin ja näyttäisin hyvältä? Siinä vaiheessa kun alkaisi olemaan iltanapostelun aika niin se pelkkä peilikuva ei tunnu riittävän motivaatioksi alkuunkaan. Siihen että peilikuva näyttää hyvältä menee kuukausia, mutta siinä että avaisin suklaalevyn menee muutama sekunti. Nopea mielihyvä.

Minulla on henkisesti ja fyysisesti HYVÄ OLO kun syön terveellisesti. Jaksan paremmin eikä kaikki energia kulu rasvaisen ruuan sulattamiseen. Minä haluan syödä terveellisesti, koska haluan pitää huolta itsestäni. Haluan olla terve. Haluan että minulla on hyväkuntoiset hiukset ja iho. Haluan jaksaa elää. Tiedän että kun syön terveellisesti niin kyllä ne läskitkin siitä hiljalleen lähtevät kaunista vrtaloani pilaamasta.

Terveellisesti syöminen tuntuu pääosin pakolta. Mutta eihän se sitä ole. Se on vain minun parhaakseni. En voi lopun ikääni syödä päin persettä. Jos ei nyt mietinä niitä kaameita liikakiloja mitkä siitä seuraisivat niin ainakin henkisesti olisin niiin hajalla ainaisesta makkaran ja suklaan mussuttamisesta. Syön terveellisesti terveyteni takia. En siksi että laihtuisin niin ja niin monta kiloa ja näyttäisin siltä ja siltä.

Eli ei siis mitään syytä jatkaa epäterveellisiä elämäntapojani. On vaikeaa syödä terveellisesti. Miksi? Aivan pakko kyseenalaistaa ajatukseni. Mikä siinä on vaikeaa? Se ettei kokoajan tarvitsekkaan syödä ja olla turvonneena? Se kun vaaka alkaa hiljalleen näyttää mieluisempia lukuja ja olo on kevyempi? Se kun vanhat vaatteet alkavat taas mahtua päälleni?

Pelkäänkö että kuolen nälkään? Mahdotonta tämän ihrakasan kanssa. Pelkäänkö että joudun kärvistelemään nälässä? Miksi? Enhän minä mitään nälkäkuuria ole aloittamassa, vaan vaihtamassa roskaruuan terveelliseen sapuskaan. Pelkäänkö etten osaa täyttää ruualla täyttämääni tyhjiötä uudestaan? Pelkäänkö tajuavani jotain elämästäni kun ruoka ei ole enää päällimmäisenä asiana? Huomaanko kenties olevani yksinäinen kun jääkaapilla jatkuvasti käyminen ei enää täytä päivääni?

Usein ajattelen että terveellisesti syöminen on täynnä kieltoja. Yleensä minun terveellisen elämäntapani tarkoittavatkin tiukkaakin tiukempaa diettiä. Ei herkkuja, ei leipää, ei perunaa, ei...

Nyt voisin lähestyä ruokavaliota hiukan eritavoin. Onhan tullut jo todistettua että kielloilla en voita mitään. Ennemminkin voisin käyttää sanaa vaihtaminen. Vaihdan vanhat herkut johonkin parempaan.

Nälkää ei tarvitse nähdä, mutta ei myöskään tarvitse syödä liikaa.

Kaloreita harvemmin mietin, mutta ehkä voisi olla ihan hyväksi alkaa niihinkin enemmän huomiota kiinnittämään.

1200 - 1400 kaloria päivässä olisi minulle oikein sopiva määrä. En elä kovin aktiivista elämää ja päivät kuluvatkin suurimmaksi osaksi kotona välivuoden takia.

Usein ajattelen leipää pahana asiana, koska sorrun syömään sitä aivan liikaa. Mutta tarvitseehan vatsa kuituja toimiakseen!

Aamupala, päivän tärkein ateria? Voi ollakkin. Sillä se päivä lähtee käyntiin ja sen avulla tulisi jaksaa lounaaseen asti.

Hyvä ateria koostuisi 200 - 300 kalorista.

Minun aamupala voisi siis olla

a) Kaurapuuro (1dl hiutaleita, 2 dl vettä) ja lasi maitoa. Kaurapuuron päälle voisi kaataa vähäkalorista mehukeittoa.

b) 150g jugurttirahkaa, sekaan mehukeittoa, lasi vettä

c) ruisleipä, sipaisu rasvaa, kurkkua&tomaattia päälle, lasi maitoa, hedelmä

Lounas

a) kanaa/tonnikalaa/muuta lihaa + vihanneksia, salaattia yms. lasi maitoa & vettä

b) jokin keitto (pinaattikeitto, jauhelihakeitto, kasvissosekeitto...)

Päivällinen

Ks. lounas

Iltapala

a) ruisleipä, rasvaa, tomaattia&kurkkua, lasi maitoa & vettä, hedelmä

b) maustamatonta jugurttia + mehukeittoa, lasi maitoa & vettä

c) jugurttirahka, mehukeitto, lasi vettä

Tekisi mieli alkaa vielä liikunnastakin selittämään, mutta hyvänen aika nyt sentään. Minulle riittää jos saan itseni huomenna ulos patistettua. Olkoon siinä ensimmäinen tavoite.